Näin Astrid Lindgren antoi Ronja Ryövärintyttären maailmanensi-illan Svenska Teaternille

Svenska Teatern sai Astrid Lindgreniltä oikeuden Ronja Ryövörintyttärin dramatisointiin ja samalla maailmanensi-iltaan. Miten se tapahtui? Elettiin vuotta 1987 ja Lindgren kävi ahkeraa kirjeenvaihtoa teatterin tuolloisen dramaturgin Annina Paasosen (nykyään Enckell) ja teatterinjohtaja Georg Dolivon kanssa.

– Kaikki on oikeastaan Alma Pöystin ansiota, Annina kertoo tavatessamme. Olemme tulleet kuulemaan tarkemmin, miksi Astrid Lindgren valitsi Svenska Teaternin.

Tapaamme Annina Enckellin Kruununhaassa sijaitsevassa kahvilassa. Hänellä on mukanaan nippu Astrid Lindgrenin kirjoituskoneella kirjoitettamia kirjeitä. Kirjeenvaihto on sävyltään kohteliasta, ystävällistä ja huumorilla höystettyä, mutta samalla määrätietoista. Astrid tietää, mitä hän haluaa.

”Hyvät Georg Dolivo ja Annina Paasonen, kiitos kirjeestä! Olisi oikein mukavaa saada taas näytelmä Svenska Teaterniin, mutta valitettavasti en halua luovuttaa Ronjaa. Olin ajatellut, että voisin itse dramatisoida sen lopultakin, mutta se ei ole juuri nyt mahdollista.”

Näin alkoi Svenska Teaternin ja Astrid Lindgrenin välinen ahkera kirjeenvaihto.

– Oikeastaan meidän piti tehdä toinen lastennäytelmä. Mutta talomme ohjaaja Erik Pöysti paloi innostuksesta, kun hänen vaimonsa oli juuri lukenut Ronja Rövardotter -kirjan heidän lapsille, Oskar ja Alma Pöystille, automatkalla Italiassa. Erik Pöysti juoksi intoa täynnä minun ja Georg Dolivon luokse ja sanoi, että ”meidän yksinkertaisesti täytyy tehdä Ronjasta näytelmä”, Annina Enckell muistelee.

Alma ja Oskar Pöysti oli ihastunut kirjaan, eikä Erik Pöystille ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin Ronja Ryövärintytär. Kirja oli julkaistu vain viisi vuotta aiemmin, eikä siitä oltu tehty teatteridramatisointia. Niinpä he kirjoittivat Astridille.

Astrid Lindgren oli aluksi epäileväinen. Hän ei epäillyt Svenska Teaternin kykyä osata tehdä hienoa teatteritaidetta hänen Ronjastaan, mutta hän halusi itse täyden hallinnan asiaan. Lisäksi hänen aikomuksenaan oli dramatisoida kirja itse.

– Astridin kirjeen saapuminen oli jännittävää. Hän vastasi nopeasti ja joskus vastaus tuli vain parin päivän kuluttua siitä, kun me olimme kirjoittaneet hänelle. Meille oli tietysti selvää, että meidän täytyy tehdä kuten Astrid sanoo, Annina muistelee.

Heillä ei ollut paljon aikaa. Teatterin lastennäytelmän ensi-illan piti olla jo saman vuoden syksyllä. Oli ainostaan kesä aikaa saada käsikirjoitus valmiiksi, jos päädyttäisiin Ronjaan.

Svenska Teatern oli lähellä Astrid Lindgrenin sydäntä

Astrid kirjoittaa takaisin kuukautta myöhemmin, 3. maaliskuuta 1987, seuraavasti:

”Hyvä Annina Paasonen. Kun makasin yöllä valveilla, ajattelin mielessäni näin: ”Milloin oikeastaan luulet sinulla olevan aikaa Ronjan dramatisointiin?” Niinpä vastasin itselleni seuraavasti: ”Kun ehkä täytän 95 vuotta, niin se onnistuu varmaan sen jälkeen.”

Astrid ehdotti, että ohjaaja Erik Pöysti voisi ”pienimuotoisen yhteistyön puitteissa” kertoa näkemyksensä lavastuksesta, koska hän ”tietää paljon enemmän teatteriratkaisuista”.

Astrid jatkaa kirjettä seuraavasti: ”Jos olette kiinnostuneita tästä ehdotuksesta, niin se ei tarkoita sitä, että minä ilman muuta luovutan oikeuden esittää teosta muissa teattereissa. Mutta Svenska Teatern on lähellä sydäntäni, joten kertokaahan, mitä mieltä olette tästä ehdotuksesta! Veljeskansaterveisin, Astrid Lindgren”.– Erik ja minä teippasimme suuren valkoisen paperilakanan peittämään kokonaista Nicken-näyttämön seinää. Siihen piirsimme ja kokosimme yhteen ne keskeiset tapahtumat, jotka mielestämme olivat oleellisia kirjassa.

Astrid sai kohtausjaon ja hän itse oli sitä mieltä, että olisi paras, että Annina dramatisoisi näytelmän. 5. toukokuuta samana vuonna Astrid kirjoittaa uudelleen. Hän ehdottaa, että Svenska Teatern voisi ottaa pohjaksi osan elokuvan käsikirjoitusta: ”Sitten tajusin, että silmäni ovat liian heikot, jotta voisin tehdä dialogia”.
Astrid on tarkka yksityiskohdista. Hän ihmettelee, miten olisi mahdollista, että Ronja laulaisi susilaulua, kun hänen jalkansa on jäänyt kiinni kakkiaisten pesään. ”En todellakaan usko, että hän tekisi niin, sillä hän oli aivan liian epätoivoinen ja peloissaan”.

Astrid on kuitenkin innostunut jo tässä vaiheessa. Hän kirjoittaa Anninalle, että tästedes hän saa palauttaa Ronjan mielensä perukoilta jo nyt takaisin etualalle ajatuksissaan. ”Tämän esityksen näkeminen tulee olemaan todella hauskaa, koska siitä näyttää tulevan aivan upea. Svenska Teaternilla on luonnollisesti kaikki ajateltavissa olevat näyttämötaiteen resurssit käytössään.”

Tove Jansson, Astrid Lindgren ja Alma Pöysti maailmanensi-illassa

Syyskuussa Astrid Lindgren hyväksyy Annina Enckellin dramatisoinnin ja kuvaa sitä sanoilla ”erittäin hyvä”. Hän ihmettelee vain sitä, millä tavoin teatteri aikoo esittää Rutjankosken ja osoittaa jälleen kykynsä huomioida lukijansa. ”Yksi asia minua mietityttää hiukan. Juipin änkytys. Se on eräänlaista ihmisten inhimillisistä vajavaisuuksista tehtyä komiikkaa, joka voi loukata mahdollisia änkyttäviä henkilöitä yleisössä. Eikö Juipista voitaisi tehdä vain hitaanpuoleinen.”

Ronja Ryövärintytär oli viimeinen romaani, jonka Astrid Lindgren kirjoitti. Hän oli tuolloin 72-vuotias. Lindgren näki Ronja Ryövärintyttären maailmanensi-illan Svenska Teaternissa 4. joulukuuta 1987, vain kuusi vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen. Ronjaa esitti Anna Hultin, joka sai loistavat arvostelut. Astrid halusi ehdottomasti istua lapsen vieressä salissa ja hän luonnollisesti sai tehdä näin.

Ohjaaja Erik Pöysti kertoo puhelimessa, että Oskar Pöysti pääsi istumaan Astridin ja Tove Janssonin väliin. Oskar oli silloin vain viisivuotias.

– Oskar pelkäsi niin villiä talvea, että Astridin täytyi lohduttaa häntä. Alma Pöysti istui jonkin matkan päässä äitinsä vieressä, Erik muistelee.

Erik Pöysti on iloinen, kun hän muistelee monia Ronjan tapahtumia.

– Emme olisi voineet saada hienompaa tunnustusta, kuin että Astrid Lindgren nousi lavalle ja syleili Svante Martinia (joka näytteli Mattista). Hän kääntyi yleisön puoleen ja huudahti ”Tällä lavalla minä viihdyn”, muistelee Erik Pöysti.

– Ei se hassummalta tuntunut, vastaa Enckell tyytyväisenä hymyillen, kun kysymme, miltä tuntui saada kaksi Pohjoismaiden merkittävintä lastenkirjailijaa Svenska Teaternin saliin katsomaan hänen dramatisointinsa kantaesitystä.

Annina Enckellin dramatisointi oli pitkään ainoa versio, johon Astrid antoi luvan.
7. syyskuuta Svenska Teaterniin tulee uudelleen Ronja Ryövärintyttären saman dramatisoinnin kaivattu ensi-ilta. Tällä kertaa se on ohjaaja David Sandqvistin tulkitsema. Hän on tavannut Anninan voidakseen käydä läpi joitakin käsikirjoituksessa hiottuja kohtia.

Svenska Teaternsin nykyinen vastaava dramaturgi Maria Lundström on tyytyväinen.

– Kun kävimme läpi näytelmän eri versioita voidaksemme valita toteutettavan käsikirjoituksen, huomasimme, että suomenruotsalaisen dramaturgin Annina Enckellin alkuperäinen dramatisointi vuodelta 1987 oli edelleen kaikkein paras, hän kertoo.

Svenska Teatern herättää unohtumattoman klassikon eloon David Sandqvistin ohjaamana. Antonia Atarah esittää reipasta ryövärintytärtä. Ensi-ilta 7. syyskuuta 2023!

Astrid Lindgren kuvailee Ronjaa Svenska Teaternin ohjelmalehtisessä vuonna 1987 näin:

”Ronja sai alkunsa kaipauksesta toiseen aikaan kuin tämä meidän aikamme, jolloin luontoa tuhotaan. Haluan olla luonnossa ja jos en pääse sinne tosielämässä, voin olla siellä mielikuvituksessa. Ronjan kautta koen luonnon ja kaikki erikoiset otukset ja taruolennot, joiden uskon todistettavasti olleen joskus olemassa.”