Enemmän, please, amosmaisia hienoja esityksiä eli isompi näyttelijäkaarti ja jotain historiallista kutkuttavaa, löytyiskö ruotsalaisista suvuista, Runebergin, Strindbergin leivoksista, ja etenkin stockmann historiasta jotain salaista pölläytettäväö, pienetkin jutut on isoja, teatterissa saa liioitella ja juoruta. En tykkää monologeista, duoista, barnprogramnia on myös liikaa), enemmän aikuisille historian havinaa🌞