Pieni kakkiaishahmo katsoa killittää suoraan silmiin ja nyökkäilee samalla äidillisen ymmärtävästi. Sen pienet kädet silittävät hameen repaleista helmaa, ja näyttää ihan siltä, että se kohta sanoo jotain.
Nukke pysyy kuitenkin hiljaa, vaikka se Milla Hietasen käsissä näyttääkin heräävän eloon. Kakkiainen on Iida Vanttajan suunnittelema ja osa Ronja Rövardotterin kehuttua tuotantoa.
– Meillä on teatterissa monenlaista ammattitaitoa ja eri ammattialoja, joilla on kaikki loksahtanut Ronjassa kohdalleen. Se on todella hieno teos ja onnistunut kokonaisuus!
Milla Hietanen on Svenska Teaterin tarpeistonvalmistaja, ja hänen työnään on valmistaa teoksiin esineitä, joita ei kaupasta saa. Ronjan nuket ovat vain yksi esimerkki hänen osaamisestaan. Tarpeistonvalmistajana hänen käsistään syntyy vaikka sydämenmuotoinen paavin päähine, joka näyttää pitsalta ja jossa on polkupyörän torvi somisteena.
– Minulla on kyllä maailman hauskin duuni!
Tarpeisto yhä tärkeämpi tuotannoissa
Tarpeistolla on olennainen rooli tarinan kuljettajamisessa. Se myös rakentaa näyttelijöiden rooleja – lääkärillä on esimerkiksi usein rintataskussaan kynä ja stetoskooppi.
– Koen, että tässä on tapahtunut urani aikana muutos. Ennen sitä, minkälainen esine näyttelijällä oli kädessään, ei pidetty yhtä tärkeänä tai siihen ei kiinnitetty niin paljoa huomiota. Tarpeiston merkitys ja arvostus ovat kuitenkin kasvaneet ja tavaroilla on enemmän symbolisia merkityksiä, niitä harkitaan tarkemmin. Sillä on siis väliä, mikä esine näytelmässä lentää seinään, tai mikä esine toiselle näyttelijälle ojennetaan.
Tänä päivänä ollaan myös paljon tarkempia tavaroiden ulkonäöstä ja laadusta.
– 80-luvulla oli toisin, silloin teippiversiot olivat vielä varsin tavallisia ja tavaroita saatettiin koota roudarinteipillä. Ajateltiin että “kyllä se pysyy”. Nykyään työ lähentelee tarkkuudeltaan jopa elokuvan tekoa, mutta esineiden tulee olla kestävämpiä, ottaen huomioon monet harjoitukset ja kymmenet näytökset. Tarpeiston valmistus vaatii siksi aiempaa enemmän aikaa, parempia materiaaleja ja joskus enemmän käsiä. Ja tietenkin myös enemmän rahaa.
Uutta on myös teatterin, nukketeatterin ja sirkuksen lähentyminen. Se muuttaa myös tarpeiston valmistusta.
– Nuket ovat oikeastaan vasta nyt tulleet teatteriin, urani aikana niitä on ollut suhteellisen vähän. Maija Poppasessa taisi olla minun ensimmäiset. Kävimme kollegani Olgan kanssa tulevia teoksia varten nukkekoulutuksenkin. Se miten nuket saa elävästi liikkeelle, niiden mekaniikka ja muotoilu, kiinnostaa valtavasti. Koen erittäin hienona, että teattereissa eri taiteenlajeja on alettu yhdistellä luovasti. Se tekee työstäni erittäin mielenkiintoista.
Keksijän vika ei ole pahitteeksi
Työssä riittää haasteita. Valmistettujen esineiden ei pidä vain näyttää hyvältä ja olla aidon tuntuisia, niiden pitää myös kestää pitkiä harjoitus- ja esitysrupeamia. Sen lisäksi esineiden pitää olla turvallisia käyttää. Se vaatii tarpeistonvalmistajalta kekseliäisyyttä ja usein myös pitkää pinnaa.
– Minä en haasteita pelkää. Puhuisin haasteiden sijaan pähkinöistä, jotka minun pitää ratkaista. Diggaan sitä, kun saan keksiä ja funtsia ratkaisuja asioihin. Esimerkiksi kun Maija Poppasessa piti käsilaukusta nostaa esiin vaatenaulakko, suunnittelin sen onkivavoista. Siinä olikin väkertämistä, kun viilasin nuppeja ja rakensin jousien kanssa stoppareita vapoihin. Olen naulakosta erityisen ylpeä, sillä se ei hajonnut kertaakaan – se on tässä työssä meriitti sekin!
Tarpeistonvalmistajalle onkin eduksi, jos suonissa virtaa hieman keksijän vikaa. Materiaalien suhteen tarvitaan myös ennakkoluulotonta otetta.
– Pitää olla kiinnostunut eri materiaaleista ja olla siinä mielessä avarakatseinen, että näkee, mihin materiaali voi taipua. Käytämme jonkin verran myös kierrätysmateriaaleja. Joskus paras materiaalivalinta on kuitenkin perinteinen puuvillalakana – siitä saa liimalla ja maalilla kovettamalla vaikka mitä!
Monipuolinen koulutus taustalla
Taustaltaan Milla Hietanen on pukuompelija. Työ ei kuitenkaan tuntunut hänestä omalta, joten hän haki ja pääsi Svenskanin tarpeistonhoitajaksi. Siitä hän jatkoi muutaman vuoden jälkeen ammattikorkeaan Hämeenlinnaan opiskellakseen ohjaustoiminnan artenomiksi.
– Sain tutustua monipuolisesti eri materiaaleihin kovista pehmeisiin ja niiden työstämiseen. Valmistuessani tein ohjaajan työtä, ja se oli todella palkitsevaa, mutta kaipasin käsillä tekemistä. Löysin metallitaidekurssin, joka vei minut mennessään. Kävin lopulta vuoden kestävän kurssin kahteen kertaan!
Yksin puurtaminen kilpaillulla taidealalla ei kuitenkaan Milla Hietasta houkutellut.
– Tajusin, että tarvitsen yhteisön ympärilleni. Kaipasin lisäksi “perustyötä” ja säännöllistä päivärytmiä – vaikka eihän tämä mikään perusduuni olekaan! Palasin teatterimaailmaan entiseen työhöni tarpeistonhoitajaksi, ja kun edellinen tarpeistonvalmistaja jäi pois, hain paikkaa. Sillä tiellä ollaan.
Parasta on saada hymy nousemaan ihmisten huulille
Työssä hauskinta on uuden oppiminen. Seuraavaksi Milla Hietasen pitää saada suklaakakku häviämään yleisön edessä.
– Työni on paljolti huijaamista materiaaleilla ja etäisyyksillä. Silmä pitää saada uskomaan asioita, joita ei oikeasti ole. Ja kun kohtaus päättyy, tavara pitää saada huomaamattomasti näyttämöltä.
Tärkeää on myös ilon tuottaminen yleisölle.
– Tuntuu hyvältä, että voin omalla panoksellani teatteri- ja kulttuurityössä tuoda ilon ja elämyksen katsojille. Maailmassa on niin paljon synkkyyttä. Parasta on saada hymy nousemaan ihmisten huulille.
Se on sitä teatterin taikuutta.
Kiinnostaako tarpeistonvalmistajan työ?
Tarpeistonvalmistajaksi tai tuotteen valmistuksen artesaaniksi voi opiskella Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa. Opinnot antavat valmiudet toimia teatterin ja oopperan tarpeistossa, elokuva- ja televisiotuotannossa, museossa, mainos- ja matkailualalla sekä yksityisyrittäjänä.
Vill man studera till attributmakare eller rekvisitör på svenska kan man till exempel söka utbildning på Hantverkslärling. Där kan man även bli möbeltapetserare eller dockmakare.
Eller alternativt söka till Hantverksakademin Stockholm.
