Kun perheenjäsen sairastuu psyykkisesti, se vaikuttaa läheisiin monin tavoin. Asiasta puhuminen ja avun pyytäminen koetaan edelleen vaikeaksi, vaikka mielen sairaudet ovat hyvin yleisiä. Omin voimin ei kuitenkaan tarvitse selviytyä.
“Kenelläkään ei varmasti ole samanlaista kuin meillä.” Tuttu tunne perheissä, joissa eletään psyykkisen sairauden kanssa. Kokemus siitä, että perheen tilanne on outo, poikkeava ja jopa hävettävä, on edelleen yleinen. Kuitenkin joka kolmas Kelan korvaamista sairauspäivistä liittyy mielenterveyteen. Vuosittain 20-25 % aikuisista sairastaa mielenterveyden häiriötä.
Tiina Puranen on Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin toiminnanjohtaja ja nähnyt läheltä, minkälainen vaikutus psyykkisellä sairaudella on läheisiin ihmisiin. Purasella on yli 10 vuoden kokemus omaisyhdistyksen toiminnanjohtajan työstä alueellisissa yhdistyksissä, ja sitä ennen hän teki 10 vuotta töitä psykiatrian parissa.
Purasen mukaan on tavallista, että perheenjäsenillä herää huoli, kun läheisen käytös muuttuu ja huomataan, että toinen ei voi hyvin. Pitkään yritetään selvitä omin voimin, kunnes tilanteen eskaloituessa on usein seurauksena kaaos, ja läheiset yrittävät ohjata sairastunutta hoitoon.
Voi kuitenkin olla, että häneen ei saa puheyhteyttä tai että hän kieltää tarvitsevansa apua. Riippuu ihmisestä, kokeeko hän sairauden tuntua.
“On todella vaikea hoitaa ihmistä, joka ei koe tarvitsevansa hoitoa. Läheinen taas saattaa odottaa, että nyt hoito viimein alkaa. Kun saadaan diagnoosi, sen merkitystä ei hetkessä ymmärretä. Sopivan lääkityksen löytäminen kestää, ja odottelu tuntuu pitkältä”, Puranen kertoo.
Hiljaisuus houkuttelee vaan ei helpota
Ruotsalaisella taiteilijalla ja näyttelijällä Alexander Lyckellä on toisenlainen näkökulma perhe-elämään, jonka arkeen kuuluu psyykkinen sairaus. Lycke esittää Svenska Teaternin musikaalissa Next to Normal perheenisää, jonka puoliso sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kodin seinien sisällä varjellaan salaisuutta, ja ulospäin kaikki näyttää täydelliseltä. Lycke kertoo samaistuvansa vahvasti roolihahmoonsa.
“Dan tekee kaikkensa auttaakseen puolisoaan Dianaa ja pitääkseen perheen kasassa. On asioita, joista Diana haluaisi puhua, mutta Dan ei suostu. Tunnistan itseni tästä vaikka tiedän, että puhumattomuuden tie ei ole hyvä valinta.”
Tiina Puranen kertoo, että kun perhe kohtaa sairauden, sosiaalinen verkosto saattaa kaventua, jos aletaan vältellä esimerkiksi ystävien tapaamista. On raskasta elää salaisuuksien kanssa, ajautua kertomaan valkoisia valheita siitä, miksi jonnekin ei voida lähteä tai miksi kotiin ei voi tulla vieraita.
Lycken kokemuksen mukaan fyysisiä sairauksia on helpompi sanoittaa ja yrittää ratkaista. Hän arvelee, että ylpeys estää puhumasta ja pyytämästä apua. Ongelmaa pienennetään ja ajatellaan, että selvitän tämän itsekseni.
“Kukaan ei halua olla erilainen. Uskon, että erityisesti miesten keskuudessa elää edelleen ajatus, että sairauden myöntäminen on heikkoutta.”
Sairauden ei tarvitse määrittää koko elämää
Turvallinen paikka kokemusten jakamiseen ja puhumattomuuden katkaisemiseen ovat omaisten vertaisryhmät. Tiina Puranen tietää, että kynnys lähteä voi olla korkea mutta on helpottavaa huomata, että on olemassa muitakin samassa tilanteessa olevia, joiden seurassa kokee tulevansa ymmärretyksi.
“Ylipäätään kun uskaltautuu kertomaan vaikka työpaikalla, huomaa, että asian kanssa ei todellakaan ole yksin”, Puranen rohkaisee.
Akuutin sairastumisen jälkeen kestää aikansa hyväksyä, että psyykkinen sairaus on osa elämää. Sairaus rupeaa helposti määrittämään arkea ja sen viedessä kaiken huomion ja voimavarat, läheisten oma elämä jää usein taka-alalle.
“Sairauteen ei voi vaikuttaa mutta omaan hyvinvointiinsa voi. Kannattaa pitää kiinni itselle tärkeistä asioista, joista saa voimaa kuten harrastuksista ja ystävistä”, Puranen kehottaa.
Lycke toteaa, että edelleen pitäisi tehdä työtä sen eteen, että ihmiset uskaltaisivat ottaa omat tai läheistensä psyykkiset sairaudet puheeksi työpaikalla ja ystävien kesken.
“Ihmisille täytyisi tehdä selväksi, että he eivät saa potkuja, jos kertovat voivansa huonosti. Ystävien kesken pitää rakentaa luottamusta, että toinen pysyy rinnalla, tapahtui mitä tahansa.”
Musikaali Next to Normal on rankasta aiheestaan huolimatta kurkistus aivan tavallisen perheen elämään. Lycke toteaa, että jokainen perhe käy omia taisteluitaan, ja siksi tarina on samaistuttava kenelle tahansa.
Puranen muistuttaa, että mielenterveyden sairaudet koskettavat melkein jokaista. Läheiset voivat auttaa luomalla uskoa ja toivoa.
“Toipuminen vie aikaa. Sairastunutta voi rohkaista sanomalla, että kyllä tästä selvitään.”
Musikaali Next to Normal Svenska Teaternissa 1.4.2023 alkaen.
