Olenko minä rasisti? Työskennellessään Läkaren-näytelmän parissa sen pääosaa esittävä Anna Hultin on kohdannut omia ennakkoluulojaan rotuun, uskontoon ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
14-vuotias tyttö on menehtymäisillään epäonnistuneen kotiabortin jälkeen, kun hänet tuodaan Elizabeth Institute ‑sairaalan akuuttiosastolle. Hänen katoliset vanhempansa lähettävät papin antamaan tyttärelleen viimeisen voitelun, mutta tyttöä hoitava lääkäri Ruth Wolff ei suostu päästämään pappia huoneeseen. Lääkäri perustelee päätöstään sillä, että pappi saisi lapsen ahdistumaan ja hän kuolisi pelon lamauttamana.
Tyttö kuolee tapaamatta pappia, ja siitä koituu tohtori Wolffille katastrofaaliset seuraukset. Ruth Wolff on juutalainen, mutta ei uskonnollinen, ja hän on omistanut elämänsä lääketieteelliselle tutkimukselle. Nyt häneen kuitenkin kohdistuu ajojahti, joka uhkaa tehdä hänen saavutuksensa tyhjiksi. Kiistaa aiheuttavat lääketieteen ja uskonnon ristiriita sekä rotuun ja sukupuoleen liittyvät kysymykset.
– Ruth Wolff on ihminen, joka tietää oman arvonsa ja pitää sitä itsestään selvänä. Hänen ei mielestään tarvitse miellyttää muita tai saada kenenkään hyväksyntää toiminnalleen. Hänen tekonsa hipovat ylimielisyyttä, mutta hän on vakuuttunut siitä, että toimii oikein potilaansa kannalta, toteaa Anna Hultin.
– Kun näyttelee sellaista henkilöä, joka ei halua olla mieliksi muille ja voi vaikuttaa tylyltä, hankaluus on siinä, miten saada yleisö myötäelämään hahmon mukana ja kokemaan myötätuntoa. Toivon, että yleisö myötäelää Ruthin tunteet.
”Ristiinnaulitsemme ihmisiä, ja se tapahtuu hetkessä”
Läkaren on brittiläisen näytelmäkirjailijan Robert Icken käsikirjoittama ja perustuu näytelmään Professor Bernhardi, jonka itävaltalainen lääkäri ja näytelmäkirjailija Arthur Schnitzler kirjoitti vuonna 1912. ”Se on luultavasti paras rasismista kirjoitettu näytelmä”, toteaa Carl-Henning Wijkmark kirjassa Städernas svall (2012).
Icken näytelmän ensiesitetys oli vuonna 2019, ja Svenska Teaternissa nähdään sen Pohjoismaiden kantaesitys. (Myöhemmin samana iltana on myös näytelmän ensi-ilta Folketeatretissa Tanskassa.) Robert Icken versio tarinasta on pelottavan ajankohtainen.
– Näytelmä kutsuu katsojaa näkemään monimutkaisen maailmamme. Ajatellaanpa nyt vaikka sosiaalisen median ajojahteja, joissa ihmiset huutavat mukana kuorossa miettimättä eri näkökulmia. Ristiinnaulitsemme ihmisiä, ja se tapahtuu hetkessä, huomauttaa Anna Hultin.
Pitäisikö Ruthin pyytää anteeksi? Voisiko hän sillä tavoin selviytyä ajojahdista?
– Ehkä, mutta Ruth Wolff on liian ehdoton periaatteissaan tehdäkseen niin. Hän on tutkija eikä ehkä osaa kaikkein parhaiten lukea ihmisiä tai ymmärtää, miten nopeasti kaikki etenee, kun median ajojahti käynnistyy.
Herättävä kokemus
Anna Hultin on tinkimättömän Ruthin roolissa näyttämöllä koko esityksen ajan. Se vaatii kestävyyttä ja kykyä nähdä draaman kaari. Näytelmä on myös ollut hänelle herättävä kokemus rotuun ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Anna Hultin on oppinut, mitä tarkoittaa käsite BIPOC (black, indigenous, people of colour), ja saanut nähdä, miten transihmiset ja BIPOC-ihmiset ajattelevat. Hän on myös joutunut kohtaamaan omia ennakkoluulojaan.
– Tunnistan itseni Ruthissa, joka kompuroi erilaisten käsitteiden kanssa. Monille meistä käsitteet ovat epäselviä, mutta silti ei pitäisi pelätä väärin sanomista. Pääasia on, että pystyy vastaanottamaan korjaukset.
– Lisäksi olen tullut tietoiseksi siitä, kuinka etuoikeutettu olen valkoisena keski-ikäisenä naisena.
Menestysesitys vaihdevuosista
Anna Hultinin monologi Är det hett här? on lyönyt itsensä läpi huikealla tavalla. Esityksen päällimmäinen sanoma on, etteivät vaihdevuodet merkitse loppua vaan jonkin uuden alkua. Se on ollut mullistava kokemus yleisölle, ja sitä on esitetty loppuunmyydyille katsomoille Suomessa ja Ruotsissa.
”Toivon, että olisin nähnyt esityksen 20 vuotta aikaisemmin. Silloin en olisi eronnut”, totesi eräs mies, joka tuli Anna Hultinin luo esityksen jälkeen.
Är det hett här? palaa Svenska Teaterniin kymmenellä esityksellä maalis- ja huhtikuussa. 19. huhtikuuta on sen sadas esityskerta, ja syksyllä alkaa uusi kiertue Ruotsissa.
text: Annika Hällsten
foto: Cata Portin
Läkaren
Jännitysnäytelmä vallasta, etiikasta ja cancel-kulttuurista
Läkaren on vangitsevaa nykydraamaa, jossa on piirteitä televisiomaailman jännityskertomuksista ja sairaalasarjoista. Sen on kirjoittanut huomattava brittiläinen näytelmäkirjailija Robert Icke, ja ohjaajana on Saana Lavaste.
Lääkäri Ruth Wolff on huippuluokkaisen tutkimuslaitoksen johtaja. Eräänä päivänä hänen osastolleen saapuu 14-vuotias tyttö, joka on kriittisessä tilassa epäonnistuneen kotiabortin jälkeen. Tytön katoliset vanhemmat lähettävät paikalle papin antamaan hänelle sielunhoitoa, mutta Ruth ei päästä pappia tytön luo. Tyttö kuolee, ja tapauksesta paisuu uskontoon ja rotuun liittyvä syrjintäskandaali.
Myrskyn silmässä seisova Ruth uskoo vakaasti toimineensa eettisesti. Hän päätyy maanlaajuisen median ajojahdin kohteeksi, ja yhä useammat syyttävät häntä monista rikkomuksista. Yhtäkkiä pelissä ovat hänen työpaikkansa ja vuosikymmenien mittainen elämäntyönsä uraauurtavan lääketieteellisen tutkimuksen parissa.
Näytelmä sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 2019, ja se perustuu Arthur Schnitzlerin näytelmään Professor Bernhardi vuodelta 1912. Esitys kytkeytyy vahvasti nykypäivän yhteiskunnalliseen keskusteluun valtarakenteista, cancel-kulttuurista ja identiteettipolitiikasta ja on siksi ajankohtaisempi kuin koskaan.
