Etiikkaa toteutetaan vuoteiden vierellä

Hoitotyössä ratkaistaan tärkeimpiä ihmisarvoon liittyviä kysymyksiä. Myös resurssien kohdistaminen on vahva eettinen valinta. 

Suomessa lääkärin eettisissä ohjeissa nostetaan esiin lääkärin velvollisuus kunnioittaa kaikessa toiminnassaan ihmisyyttä ja elämää. Lisäksi lääkärin tulee kohdella potilaitaan tasa-arvoisina, oikeudenmukaisesti ja syrjimättä. 

Yhtenä hoitoalaa koskevana eettisenä kysymyksenä on viime aikoina ollut mediassa pinnalla lääkäreiden suljetussa Facebook-ryhmässä käyty rasistinen keskustelu. Lääkäri ja kirjailija Anneli Vainion mukaan kyseessä ei ole uusi ilmiö. Hän on työskennellyt alalla 1970-luvulta lähtien. 

– Se on valitettavasti ihan normaalia, että on puhuttu esimerkiksi ’mustalaisista’. Lisäksi puhutaan yleisesti osattomista vähättelevään sävyyn, hän sanoo.  

Eettisiä käytäntöjä kuitenkin vahvistavat Suomessa viime vuosina korostuneeseen rooliin nousseet hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaidot. Sairaanhoitajat ovat viime vuosikymmeninä saaneet vuorovaikutuskoulutusta, ja nykyään sitä saavat myös lääkärit. 

Yhteiskunnallisena puheenaiheena pintansa pitää myös keskustelu hoitoalan resursseista. 

– Resursseja yhteiskunnassamme kyllä on, mutta on eettinen valinta, mihin niitä käytetään.

Etiikka pohjautuu kohtaamiseen

Hoitoalan eettisiä kysymyksiä nostaa esiin myös Svenska Teaternissa helmikuussa Pohjoismaiden kantaesityksensä saava näytelmä Läkaren. Aiheet käsittelevät elämää ja kuolemaa, yksilön oikeutta aborttiin sekä lääkärin oikeutta tehdä valintoja kuolevan potilaan puolesta. 

– Keskeinen osa näytelmän eettisestä problematiikasta liittyy identiteettipolitiikan ja tieteellisten kysymysten yhteentörmäykseen, sanoo näytelmän ohjaaja Saana Lavaste. 

Näytelmässä lääkäri Ruth Wolff hoitaa kotiabortin tehnyttä nuorta tyttöä, jolla on hengenvaarallinen verenmyrkytys. Vanhemmat toivovat tyttärelleen viimeistä voitelua, mutta Wolff evää katolisen papin pääsyn sairaalaan. 

– Meillä Suomessa tilanne on erilainen, sillä meillä ei yli 12-vuotiaiden päätöskykyisten potilaan tietoja saa antaa vanhemmille, jos ei potilas anna tähän lupaa. Näin ollen kotiabortteja ei Suomessa käytännössä tehdä, koska sen pystyy tekemään sairaalassa ilman, että siitä saa kukaan tietoja, Anneli Vainio sanoo. 

Näytelmässä herätetään kysymys siitä, onko Ruth Wolffin toiminnan taustalla pelko siitä, että tyttö tajuaa olevansa lähellä kuolemaa, mikäli hän saa viimeisen voitelun. Suomessa palliatiivisen hoidon lähtökohtana on, että henkilön oman uskontokunnan pappi saapuu paikalle huolehtimaan ihmisen eksistentiaalisista ja hengellisistä tarpeista. 

Terhokodin perustaja Anneli Vainio pitää kuolevan ihmisen kohtaamista yhtenä merkittävänä etiikkaa koskevana kysymyksenä. 

Olen eri sairaaloissa työskennellessäni nähnyt tilanteita, joissa kukaan yleis- tai erikoislääketieteen puolelta ei ole koskaan sanonut hyvin vanhalle, monisairaalle ihmiselle, että hän lähestyy kuolemaa.

Anneli Vainio, lääkäri ja kirjailija

Eettisiin kysymyksiin liittyy Suomessa vahva itsemääräämisoikeus. Vaikka eutanasiaa ei tehdä, aikuisella ihmisellä on päätösvalta elämästään ja kuolemastaan. 

– Kaikilla potilailla, jotka pystyvät omista asioistaan tekemään päätöksiä, on vuoden 1992 potilaislain mukaan on oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidosta, vaikka se lyhentäisi heidän elämäänsä”, Vainio sanoo ja jatkaa: ”Lapsen kohdalla tilanne on eri – silloin lääkärit määräävät vanhempien sanan yli esimerkiksi verensiirtoja koskien, sillä vanhempien mielipide ei voi vaarantaa lapsen henkeä. 

Vainion mukaan hoitotyön etiikassa on ennen kaikkea kyse tärkeimmistä ihmisarvoon liittyvistä kysymyksistä. Hän pohtii asiaa esseekokoelmassaan Kohtaamattomuus. 

– Etiikka on ennen kaikkea sitä, mitä hoitotyössä vuoteiden vierellä tapahtuu.