Canceloinnilla tarkoitetaan tarvetta boikotoida henkilöä, instituutiota tai yhtiötä, jonka toiminta koetaan epäeettiseksi. Pahimmillaan se eristää kohteensa yhteiskunnasta – parhaimmillaan se opettaa anteeksiantoon ja lisää oikeudenmukaisuutta.
Termit cancel-kulttuuri ja cancelointi saivat alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 2013, kun Twitterissä alkoi levitä Love and Hiphop -realitysarjasta lause ”You are cancelled”. Suomessa canceloinnista on alettu puhua etenkin vuoden 2017 #MeToo-liikehdinnän myötä.
Cancel-kulttuurin määritelmiä on olemassa useita, sanoo University College Londonin mediatutkimuksen apulaisprofessori Kata Kyrölä. Yhtäältä cancelointi on boikottia, mikä ei ole uusi ilmiö: cancelointi voi olla jatkumoa sille, että ruohonjuuritasolla protestoidaan erilaisia asioita, tuotteita, valtioita ja ihmisiä vastaan. Toisaalta canceloinnin termi viittaa keskustelukulttuuriin, jossa ihmisen kaikkea toimintaa aletaan pitää täysin arvottomana jonkin virheen tai virheiden seurauksena.
Sosiaalista eristämistä
Canceloinnin tarve kertoo Kyrölän mielestä yhteiskunnasta, jossa on syvää eriarvoisuutta ja jossa monet kokevat, ettei oikeusjärjestelmän kautta saada riittävästi oikeutta. Toisaalta cancel-kulttuuriin liittyy trendi julkisesta uhriutumisesta.
”Valtaa pitävät saavat monesti äänensä parhaiten kuuluville väittäessään olevansa uhreja.”
Esimerkiksi Kyrölä ottaa Donald Trumpin ja J.K. Rowlingin. Todellisuudessa heitä ei ole canceloitu, sillä Trump saattaa voittaa tulevat presidentinvaalit, eikä Rowlingin kirjamyynnin tiedetä oleellisesti heikenneen.
”Jotta canceloinnin voisi ottaa vakavasti, se tarkoittaa sitä, että ihminen tulee eristetyksi sekä ammatillisesti että sosiaalisesti ja kokee sen, että ihmiset todella katoavat ympäriltä.”
Kasvu ja anteeksianto keskeistä
Cancel-kulttuuri on läsnä Svenska Teaternissa helmikuussa ensi-iltansa saavassa Läkaren-näytelmässä. Oman alansa huippuasiantuntija Ruth Wulff saa kritiikkiä toiminnastaan lääkärinä. Siitä seuraa raivokas median ajojahti ja kiivas maalittaminen sosiaalisessa mediassa. Cancel-kulttuurista tai sen pelosta tulee näytelmässä yhteisön valtataistelun väline.
”On erittäin ajankohtaista pohtia, miten voisimme uudelleen tarkastella yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia, joilla on pitkä historia. Tähän vaativaan prosessiin liittyy tarve nostaa esiin yksittäisiä, valta-asemassa toimivia ihmisiä, jotka toimivat edelleen näiden systeemien sisällä vanhan kaavan mukaan. On todella tärkeä kysymys, miten tämän voi tehdä tavalla, joka mahdollistaa oppimisen, anteeksiannon ja muutoksen”, näytelmän ohjaaja Saana Lavaste sanoo ja jatkaa:
”Cancel-kulttuurin ongelmana on, ettei siinä useinkaan ole mahdollisuutta anteeksiantoon. Kysymys anteeksiannosta on keskeinen myös näytelmässä: Miten me voimme saada anteeksi ja miten me voimme kasvaa?”
Cancel-kulttuurin taustalla olevan laajemman yhteiskunnallisen liikehdinnän positiivinen kääntöpuoli on, että marginalisoitujen äänien on ylipäänsä mahdollisuus päästä kuuluviin ja haastaa vallassa oleva näkökulma.
”Kaikki valtaapitäviä kohtaan esitetty kritiikki ei ole cancelointia, vaan yhteiskunnassamme tarpeellista valtarakenteen haastamista parempaan suoritukseen. Kukaan meistä tuskin haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa ei olisi sallittua vaatia vastuunottoa valtaa käyttäviltä ihmisiltä”, Lavaste pohtii.
Läkaren
Jännitysnäytelmä vallasta, etiikasta ja cancel-kulttuurista
Läkaren on vangitsevaa nykydraamaa, jossa on piirteitä televisiomaailman jännityskertomuksista ja sairaalasarjoista. Sen on kirjoittanut huomattava brittiläinen näytelmäkirjailija Robert Icke, ja ohjaajana on Saana Lavaste.
Pohjoismaiden kantaesitys Svenska Teaternissa 7.2.2024.
