Ihan alkumetreistä lähtinen Änglagård vei mukanaan ja näyttämöltä välittyvät tunteet läpäisivät katsojan: ilo, hilpeys, surumielisyys…
Tämä on paras teatterielämys mitä olen kokenut viime vuosina.
Kun esirippu laskeutui viimeisen kerran tuli oikeasti haikea olo ja ikävä, aivan kuin lapsena jonkun ihanan jutun jälkeen.
Kiitos Loviisa Svensson, Mikko Kauppila, Riko Eklundh, orkesteri, ohjaaja ja kaikki te luovat ihmiset jotka teitte tämän.