Miten todellinen henkilö tuodaan näyttämölle? Mitä tapahtuu, kun yksityishenkilö ottaa yhteyttä näytelmäkirjailijaan ja ehdottaa teemaa, josta tehdä näytelmä? Podcastissamme tapaat ohjaaja ja näytelmäkirjailija Milja Sarkolan sekä näyttelijä Anna Hultinin, jotka kertovat työstä näytelmän Förgät mig (Unohda minut) parissa. Ensi-ilta on AMOS-näyttämöllä 3. joulukuuta. Tästä voit lukea poimintoja keskustelusta – mutta suosittelemme kuuntelemaan myös loput keskustelusta podcastista!
Svenska Teatern Podcast
Lyssna på första avsnittet i vår nya podcast
0 / 0
Podden på Spotify
Kysymyksiä ja vastauksia Milja Sarkolan ja Anna Hultinin podista
Mistä näytelmä kertoo?
Milja: Unohda minut keskittyy eläkkeelle jäävään naiseen, jolla on takanaan pitkä ura EU-hallinnossa. Häntä kutsutaan näytelmässä Gunneliksi, mutta hahmo perustuu todelliseen henkilöön. Teema on haluttomuus tulla muistetuksi – vastareaktio individualistiselle ajalle, jossa kaikkien pitäisi näkyä ja jättää jälki.
Miten yhteistyö Gunnelin kanssa alkoi?
Milja: Se alkoi, kun hän otti minuun yhteyttä teemasta, joka oli tullut hänelle ajankohtaiseksi eläkkeelle siirtymisen myötä. Aloitimme keskusteluilla, jotka muuttuivat haastatteluiksi ja sitten kirjoittavaksi dialogiksi. Hän on itse muotoillut monia repliikkejään, mikä on antanut hahmolle vahvan autenttisuuden.
Millaista on todellisen henkilön esittäminen näyttämöllä?
Anna Hultin: Tämä ei ole dokumentti, vaan fiktiivinen hahmo, joka perustuu dokumentaarisiin faktoihin. En tee Gunnelista muotokuvaa, vaan näytelmän roolia. Tekijöillä on vastuu tehdä oikeutta elävälle henkilölle, mutta samalla kyse on teatterista – fiktiosta.
”Näytelmä tekee näkyväksi normin, jota monet pitävät itsestään selvänä”
Mitkä teemat näytelmä nostaa esiin?
Milja: Keskustelu käsittelee yksinäisyyttä, normeja ja ihannetta parisuhteesta. Gunnel elää yksin ja viihtyy niin, mikä herättää kysymyksiä siitä, miten yhteiskunta suhtautuu sinkkuuteen ja itsenäisyyteen. Näytelmä tekee näkyväksi normin, jota monet pitävät itsestään selvänä.
Onko ristiriitaista, että Gunnel ei halua tulla muistetuksi, mutta on nyt näytelmän päähenkilö?
Milja: On, mutta hänellä on peitenimi, joten ajattelen sen olevan johdonmukaista.
Anna: Mutta onhan se vähän paradoksaalista. Pelkkä kertomuskin tarkoittaa, että hänet muistetaan.
Milja: Totta, mutta haluaisin korostaa, että kyse on vastareaktiosta individualistiselle ajalle. Hän vastustaa tapaa, jolla elämme tullaksemme muistetuksi.
Anna: Aivan, siitä tässä on kyse. Se on reaktio tähän minä-minä-minä-ajatteluun, jossa pitää näkyä kaikkialla ja jättää jälki.
Miksi näytelmä on monikielinen?
Milja: Kolmasosa repliikeistä on englanniksi, mikä heijastaa työelämää EU:ssa ja tuo autenttisuutta. Se avaa myös esityksen englanninkieliselle yleisölle Helsingissä.
Arvostelut: Förgät mig
“Kun lukee näytelmää, Gunnel vaikuttaa suoraviivaiselta, sulkeutuneelta ja tyytyväiseltä. Lavalla Hultin paljastaa ilmeisen itsepetoksen. Tekstissä aavisteltu outo tyytyväisyys ei olekaan yhtä selvä. Pikemminkin seuraa Hultinin taitavia väistöliikkeitä, psyyken ristiriitoja avoimesti esillä.”
HBL/Rakel Similä
“Haluan kiittää Svenska Teaternia tästä tuotannosta. Juuri näin haluan kokea teatterin: rohkeasti, inhimillisesti, kielellisesti elävänä ja muodossa, joka uskaltaa haastaa samalla kun se koskettaa.”
“Leikki dramaturgialla – sitä tämä esitys on alusta loppuun. Arvostan, kun uskalletaan haastaa käsitys siitä, miten näytelmä ‘pitäisi’ rakentaa. Milja Sarkola, joka on sekä kirjoittanut käsikirjoituksen että ohjannut, istuu itse lavalla ja rikkoo illuusion kommenteilla, kysymyksillä ja hienovaraisilla vastaväitteillä päähenkilölle Gunnelille – jota Anna Hultin tulkitsee intensiteetillä, joka tuntuu yhtä rauhalliselta kuin väistämättömältä. Se on kiinnostava ratkaisu…
…Näytelmä Förgät mig on sellainen teatteriesitys, joka ei pääty, kun esirippu laskee. Se jatkaa liikettä kehossa, kuin jokin itsessä olisi yhtäkkiä tullut näkyvämmäksi, läsnäolevammaksi.”
“Käsikirjoitus on kirjoitettu dialogina dramaturgi Sarkolan ja pseudonyymin Gunnelin välillä, ja jotta Hultinilla olisi vastanäyttelijä argumentoinnissaan, on tehty looginen päätös antaa Sarkolan toimia vastapelaajana – välillä lavan ulkopuolella ja välillä lavalla – ja se on täysin oikea ratkaisu.”
“Tämä on ajatuksellisesti hyvin virikkeellinen näytelmä, sekä filosofisesti että psykologisesti.”
”Ja totta kai kokenut Anna Hultin saa näytelmän nousemaan. Hänen Gunnelinsa on – ja sen pitää olla – vakavamielinen, kuiva, vastahakoinen, hankala ja silti jollain tavalla sfinksimäisen kiehtova. Tässä roolisuorituksessa hän saa tarkoituksella vaimentaa intohimon, jotta vaikuttaisi mahdollisimman itseään häivyttävältä…
…Kokonaisuuden virkistävänä valonpilkahduksena on Hanna Mikanderin äänisuunnittelu ja musiikki. Näytelmän äänimaailmassa on jotakin miellyttävää ja nostalgista.”
Arbetarbladet/Topi Lappalainen
”Uuden, osin dokumentaariseksi nimetyn, näytelmän syntyhistoria ja -prosessi on mielenkiintoinen, ellei jopa uniikki”
Esityksen huumori on nautittavaa ja kuivaa: esimerkiksi Gunnelin jokavuotiseen joulutraditioon kuuluu että sisko soittaa ja pyytää häntä joulunpyhiksi perheensä luo, ja Gunnel kieltäytyy.
Förgät mig
Milja Sarkolan uutuusdraama
Förgät mig (Unohtakaa minut) on nykyaikaan sijoittuva uutuusdraama Gunnelista, joka on jäämässä eläkkeelle johtavasta asemasta EU:n hallinnossa.
Gunnel kulkee vastavirtaan. Hän ei elä parisuhteessa eikä hänellä ole lapsia. Hänen elämänvalintansa herättää vahvoja mielipiteitä ja reaktioita kaikissa, joita hän kohtaa. Mitä ihanteita ja arvoja ympäröivä maailma projisoi häneen – tietoisesti tai tiedostamatta? Miltä maailma näyttäisi, jos useampi olisi hänen kaltaisensa?
Miksi minua kauhistuttaa ajatus, että minut muistetaan? Enkö elä, ole elänyt, jos en jätä muistijälkiä, joissa on nimeni?
Sarkola luo omaleimaisella huumorillaan tarkkanäköisen näytelmän, joka haastaa individualistisen maailman normit ja projisoinnit. Gunnel ja kertomus hänen päätöksestään elää vapaaehtoisesti yksin on tositarina, joka inspiroi Milja Sarkolaa kirjoittamaan uusimman teoksensa Förgät mig.