Tervetuloa Hamletiin, joka on yksi William Shakespearen rakastetuimmista ja tulkituimmista teoksista.
Perinne velvoittaa, mutta antaa samalla vapauksia tulkita teosta edelleen. Ikuinen muuntelu, uudelleentulkinta ja teoksen jatkuva uudelleenlöytäminen ovatkin muodostuneet jo perinteeksi.
Tragedia on kiehtonut minua siitä lähtien, kun luin sen ensi kertaa. Nuori prinssi Hamlet on valinnan edessä: kostaako isän murha hänen haamunsa kehotuksesta vai pysyä passiivisena ja hyväksyä petoksen ja epäoikeudenmukaisuuden seuraukset. Kyseessä on kertomus, jossa moraalisiin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia, ja olen usein huomannut miettiväni juuri sitä, kuinka ne edelleen ovat merkityksellisiä ajassamme.
Kun kuulen tunnetun monologin ”Ollako vai eikö olla”, tunnen ihmisyyden haavoittuvuuden syvästi. Tunnen Hamletin kantaman eksistentiaalisen tuskan, ikuisen kysymyksen siitä, minkälaista on elää ja toimia tai ei. Kyseessä on näytelmä, joka iästään huolimatta onnistuu muistuttamaan minua yhteisistä ihmisyyden ongelmistamme. Mitä teemme, kun kohtaamme moraalisia ristiriitoja? Kuinka pitkälle olemme valmiita menemään saavuttaaksemme oikeudenmukaisuutta, suojellaksemme läheisiämme?
Se mikä tekee Hamletista erityisen itselleni ei ole vain sen suurelliset teemat, vaan myös pienet, intiimit hetket – Hamletin suhde äitiinsä, hänen epätoivoinen rakkaus Ofeliaan ja epävarmuus sitä maailmaa kohtaan, jossa elää. Nämä henkilökohtaiset hetket syventävät näytelmän suuria kysymyksiä ja tekevät siitä matkan paitsi poliittiseen tragediaan, myös ihmissielun pimeimpiin salaisuuksiin.
Tervetuloa Hamletiin – esitykseen, joka kuten elämä itsessään tarjoaa kaikkea, karvaasta surusta hetkittäisiin oivalluksiin, ja herättää aina jotakin uutta ajateltavaa.
Dritëro Kasapi
Ohjaaja
Ohjaaja
Lavastus ja pukusuunnittelu
Valosuunnittelu
Äänisuunnittelu
Maskeeraussuunnittelu
Ofelia
Ofelia on Laertesin sisko ja Poloniuksen tytär
Millainen on roolihahmosi?
Lujatahtoinen nuori taistelija
Hamlet
Millainen on roolihahmosi?
Hamlet, Tanskan prinssi, suree hiljattain edesmennyttä isäänsä. Hän tuntee äitinsä pettäneen hänet, koska tämä ei sure vaan jatkaa elämäänsä ja on kaiken lisäksi mennyt uudelleen naimisiin, eikä kenen tahansa, vaan lankonsa kanssa.
Rosencrantz
Rosencrantz on Hamletin lapsuudenystävä.
Millainen on roolihahmosi?
Rosencrantz yrittää miellyttää kaikkia, mutta ajaa itsensä nurkkaan. Hän haluaa olla kaikkien puolella, mutta ainoastaan Gyldenstern on hänen puolellaan. Pohjimmiltaan hänestä kaikki oli ennen paremmin.
Laertes, Guildenstern
Gyldenstern on Hamletin lapsuudenystävä. Laertes on Ofelian veli ja Poloniuksen poika.
Millainen on roolihahmosi?
Laertes. Suuri mies, jolla on suuri sydän, mutta vieläkin suuremmat vastoinkäymiset.
Kuningatar Gertrud
Kuningatar Gertrud on Hamletin äiti
Millainen on roolihahmosi?
Tanskan Gertrud on näennäisesti kunnianhimoinen ja tunteeton kuningatar, mutta ajaako häntä puhdas itsekkyys vai ehdoton rakkaus poikaansa Hamletiin, siinä pulma…
Polonius
Kuningas Claudiuksen neuvonantaja ja Ofelian ja Laertesin isä.
Millainen on roolihahmosi?
Poliittinen peluri. Lavertelevuudestaan huolimatta hän on viekas ja ovela. Hän haluaa pitää perheensä kasassa ja taistella heidän eloonjäämisestään. Mutta myös säilyttää valtansa valtakunnassa.
Skådespelaren, Osric
Millainen on roolihahmosi?
Näyttelijä pitää itseään parhaana näyttelijänä, mestarina välittämään tunteita riippumatta näytelmän lajista.
Toiminnallaan hän haastaa Hamletin ajatuksia teoista ja sisäisistä tunteista.
Claudius, Vålnaden
Millainen on roolihahmosi?
Claudius on vastakruunattu kuningas, joka on juopunut vallasta ja loistosta.
Hän nauttii uudesta elämästään, jota on siihen asti elänyt veljensä, vanhan kuninkaan, varjossa. Mutta jokin kalvaa häntä, kauhu, vainoharhaisuus, syyllisyys…
Rooli on sekä kiitollinen että haastava näyttelijälle, kun saa tutkia niin laajaa ilmaisujen kirjoa.
Rakastan sitä tunnetta, kun saavun teatteriin. Jo teatterissa oleminen ja tunnelman hengittäminen on erityistä. En tiedä, mitä uskovaiset tuntevat uskonnollisissa rakennuksissaan, mutta oletan, että se on vastaava tunne, minkä itse koen teatterissa. Tätä kirjoittaessa meillä on juuri ollut ensimmäiset Hamletin harjoitukset näyttämöllä. Tähän asti olemme harjoitelleet harjoittelusalissa. Seisoessani näyttämöllä ja nähtyäni lavastuksen paikan päällä ensimmäistä kertaa käsitän, että tämä todellakin tapahtuu. Tästä tulee oikeasti esitys!
Ajatella, että saan teatterin ystävänä olla mukana tässä näytelmässä, tässä teatterissa.
Saan esittää Hamletia samannimisessä näytelmässä. Olen erittäin tietoinen siitä, kuinka harvoille tällainen tilaisuus suodaan.
Vaikka tämä on työmielessä ylivoimaisesti vaikeinta ja raskainta, mitä olen lyhyen ammattinäyttelijän urani aikanani tehnyt, se on myös ollut hauskinta. Ehkä ei aina ”haha”-tyyppistä hauskaa, tai ei ainakaan näyttämöllä, mutta sen ulkopuolella on naurettu useammatkin naurut. Juuri sen vuoksi olen pystynyt käsittämään, tuntemaan ja nauttimaan tästä etuoikeudesta, minkä olen saanut. Minulla on ihania työkavereita. Ei vain kanssanäyttelijät ja ohjaaja, vaan kaikki muutkin maskeeraajasta pukijoihin, näyttämötyöntekijöihin, tarpeistonhoitajiin, taiteellisiin suunnittelijoihin jne. Jos he eivät olisi olleet niin avuliaita ja ystävällisiä, en olisi pystynyt yhtä helposti nauttimaan projektista.
Eli… millaista on saada esittää Hamletia samannimisessä näytelmässä? Kaiken kaikkiaan työ on samaa kuin minkä tahansa muun roolin tekeminen. Teksti on opeteltava ja eri tahdot, tekstitykset, lavastukset ja oikea sävy on testattava läpi. Joinain päivinä vaelletaan pimeässä, toisina nähdään valoa tunnelissa. Se on raskasta, vaikeaa, stressaavaa ja haastavaa. Freelancenäyttelijänä tunnen jatkuvaa huolta mahdollisesta tulevasta työttömyydestä (varsinkin näinä aikoina vallitsevan hallituksen ja leikkausten keskellä), ja vaikken koskaan enää saisi yhtäkään roolia, voin ainakin muistella aina tätä, kuinka tosiaankin sain näytellä Hamletia. Tässä teatterissa. Näiden kollegoiden kanssa.
Lyhyesti sanottuna;
harvoille suotu kunnia, josta olen erittäin kiitollinen.
Jesper Fransson,
Näyttelijä, joka esittää Hamletia
On jotain mätää Tanskanmaalla!
Hamlet sai viimeksi ensi-iltansa Svenska Teaternissa 24. huhtikuuta 1964 (Shakespearen 400-vuotispäivänä) Carl-Axel Heiknertin ohjauksessa. Hamletia näytteli Kurt Ingvall ja Ofeliaa Gunvor Sandkvist.
