Pappan

Tragikoominen kertomus muistinmenetyksestä

Hän on hyvin charmantti ja täsmällinen yksin asuva herrrasmies. Hänen rannekellonsa on kuitenkin usein hukassa eikä sitä löydy mistään. Siksi hänellä on niitä kaksi, yksi ranteessa ja toinen pään sisällä. Nuorempana hän oli tanssija, mies kertoo. Tytär tosin väittää hänen olleen insinööri. Mistä lie sen keksinyt.

Keitä ovat nuo ihmiset, jotka tulevat ja menevät hänen kodissaan? Tuiki tuntemattomat väittävät olevansa hänen lapsiaan. Miksi kaikki haluavat koko ajan auttaa häntä? Hänhän pärjää vallan mainiosti omillaan.

Florian Zeller on kirjoittanut lämminhenkisen ja oivaltavan tarinan muistinmenetyksestä. Kriitikoiden ylistämän yksinäytöksinen näytelmän ohjaa Marcus Groth. Rakastetun näyttelijän Asko Sarkolan paluu teatteriimme on myös odotettu tapaus. Sarkola nähtiin Svenska Teaternin näyttämöllä viimeksi vuonna 1966, kun hän opiskeli Svenska Teaterhögskolanissa*. 

*Näyttelijänkoulutus käynnistyi Suomessa vuonna 1908, kun Svenska Teaterns elevskola perustettiin. Vuosina 1965–1979 opinahjo kulki nimellä Svenska Teaterskolan ja vuonna 1979 koulusta tuli osa tuolloin perustettua kaksikielistä Teatterikorkeakoulua.