Jonas Hassen Khemiri kertoo näytelmästään Vi som är hundra

30.08.2019 klo 11:56
Jonas Hassen Khemiri ilmestyy kahvilaan tummassa takissaan ja aurinkolaseissaan. Hänelle tunnusomaiset mustat hiukset ovat jo saaneet ohuita hopeanvärisiä raitoja. Se ei ole ihme, sillä sen jälkeen, kun Khemiri kirjoitti Svenska Teaternissa nähtävän Vi som är hundra -näytelmän, hän on jo ehtinyt voittaa August-kirjallisuuspalkinnon ja tulla isäksi.

 Jonas Hassen Khemiri kertoo olevansa keskellä kirjoittamisprosessia. Uusi teksti ei muistuta mitään aiemmista. Tänään puhumme kuitenkin hänen varhaisimpiin kuuluvasta näytelmästään Vi som är hundra. 

– Sitä kirjoittaessani tunsin elämäni polkevan paikallaan. En onnistunut rakastumaan kehenkään, en pystynyt tuottamaan tekstiä, en osannut irrotella. Erilaiset versiot itsestäni pitivät minua panttivankinaan, Khemiri kertoo. 

Näytelmä syntyi Khemirin asuessa Berliinissä. Hän oli saanut ensi kertaa työskentelystipendin kirjoitustyölleen, mutta hän myös koki ensimmäisen kerran, ettei kirjoittaminen sujunut aina helposti. Sisäinen ristiriita sen välillä, että hän oli nuori tarmokas mies, mutta tunsi itsensä vanhaksi luovuttaneeksi ukoksi, antoi hänelle idean yhdistää kolmen hahmon persoonallisuudet. Näytelmään tuli myös vaikutteita tuon ajan suurista poliittisista tapahtumista, kuten Gazan pommituksista.

– Siihen aikaan Barack Obaman kaltaiset johtajat puhuivat me-muodossa: Yes we can. Minua kiinnosti tietää, ketkä kaikki sisällytettiin ”meihin” ja ketkä jäivät ulkopuolelle, Khemiri kertoo.

Vi som är hundra on esitetty useissa maissa, kuten Norjassa ja Britanniassa. Khemiri ei ole nähnyt kaikkia näyttämöllepanoja, mutta hänen mielestään näytelmä toimii parhaiten, kun ohjaaja korostaa tekstin teatterillisuutta. Göteborgin kaupunginteatterin kantaesityksessä näyttämöllä oli 37 kaljuksi ajeltua avustajaa. 

– Tästä tekstistä on moneksi, mutta on haastavaa vangita esitykseen tarinan kaikki puolet, niin kepeät kuin kipeätkin. Se onnistuu, kun näyttelijävalinnat osuvat nappiin. Koska en ole ohjaaja, en tiedä, miten se tehdään, Jonas Hassen Khemiri kertoo.

Näytelmän ohjaa Svenska Teaternille ruotsalainen Natalie Ringler, jonka Khemiri tuntee hyvin.

– Näin Teater Galeasenissa hänen ohjauksensa Tadeusz Słobodzianekin näytelmästä Meidän luokka, ja pidin siitä kovasti.   

Khemiri kokee, että hänellä on kolme roolia: kirjailijan, näytelmäkirjailijan ja poliittisen vaikuttajan roolit. Hänen lyhyitä poliittisia tekstejään on julkaistu eri lehdissä, kuten Dagens Nyheterissä nähty avoin kirje silloiselle oikeusministerille Beatrice Askille. Osan teksteistään Khemiri postaa sosiaaliseen mediaan. Mieluiten hän kuitenkin kirjoittaa pitkiä tekstejä, sillä lyhyissä on vaikeaa tuoda esille asian kaikkia vivahteita ja mutkikkuutta. Khemiri haluaa porautua aiheeseensa syvälle.

– Vi som är hundra syntyi sen oivaltamisesta, että politiikkaa ei voi paeta. Samalla minua nolottaa, etten osaa oikein muotoilla näkemystäni siitä, kuinka poliittista taistelua tulisi  käydä. Näytelmän päähenkilölle on leimallista, että hän on jämähtänyt paikoilleen ja pelkää. Pelko on näytelmässä keskeistä, Khemiri sanoo ja haukkaa halloumiburgeriaan.

Jonas Hassen Khemirillä on aika hyvä käsitys Suomesta ja suomalaisesta kirjallisuudesta, tai ainakin hän on lukenut suomalaiset klassikot. Suurin osa hänen omista kirjoistaan on suomennettu - viimeisimpänä Isän säännöt, joka kertoo lasten ja vanhempien välisestä suhteesta. Aihe alkoi askarruttaa Khemiriä sen jälkeen, kun hänestä tuli isä. Kirjaa kirjoittaessaan hän joutui kohtaamaan asioita, joita hän ei ollut uskaltanut pohtia aikaisemmin.

– Isäksi tuleminen pakottaa ihmisen kohtaamaan oman kuolevaisuutensa, inhimillisyytensä ja epätäydellisyytensä. Isän säännöt kirjoitettuani tunsin olevani voittamaton. 


Jonas Hassen Khemiri

Syntynyt: 1978.
Perhe: Tyttöystävä ja kaksi lasta.
Asuu: Tukholman eteläisellä esikaupunkialueella.
Koulutus: Kesken jääneet opinnot kirjallisuustieteessä ja kansainvälisessä taloudessa. 
Suosikkiteksti: Stig Dagermanin novelli Att döda ett barn.
Muisto Suomesta: Ruotsalainen Frida Hyvönen laulamassa Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla.
Työn alla nyt:
Seuraava deadlineni. 

Teokset: Ajatussulttaani (Ett öga rött, 2003), Montecore: uniikki tiikeri (Montecore: en unik tiger, 2006), Invasion! (2008), Jag ringer mina bröder (2012), Kaikki se mitä en muista (Allt jag inte minns, 2015), Isän säännöt (Pappaklausulen, 2018).

Muuta: Ensimmäinen ruotsalaiskirjailija, jonka teksti on julkaistu The New Yorker -lehdessä (2017).

Teksti: Peter al Fakir • kuvat: Pierre Björk 

käännös: Anneli Miljard


https://svenskateatern.fi/fi/ohjelmisto/vi_som_ar_hundra/VI SOM ÄR HUNDRA - LUE LISÄÄ -OSTA LIPPU

Jotta voisimme ymmärtää kävijämme paremmin, me ja meidän yhteistyökumppanimme keräämme tietoja vierailustasi evästeiden avulla. Lue lisää.

close