4 kysymystä Asko Sarkolalle

10.01.2019 klo 10:59

Miltä tuntuu olla takaisin Svenska Teaternilla 52 vuoden jälkeen?

- Kun viimeksi näyttelin Svenska Teaternilla olin teatteriopiskelija. Kävin näyttämökoulua, joka silloin sijaitsi samassa talossa. Tulen takaisin kolmesta syystä – Marcus Groth, Florian Zeller ja Joachim Thibblin. Marcus, koska hän on hieno ihminen, jonka kanssa teen mielelläni töitä. Olemme vuosien varrella tulleet hyvin läheisiksi. Florian, koska hän on kirjoittanut nerokkaan tekstin, josta on vaikea kieltäytyä. Työskentelen myös mielelläni uuden teatterinjohtajanne Joachimin kanssa, joka on itsekin mukana Pappan-esityksessä. Meillä on todella hyvä työryhmä.

Esität näytelmässä muistisairasta henkilöä. Miltä roolin tekeminen tuntuu?

- Näytelmässä on hienoa se, että Zeller havainnollistaa muistisairasta isää tämän omasta todellisuudentajusta käsin. Teemasta on kirjoitettu paljon, mutta kukaan ei ole tehnyt sitä näin nokkelasti. Zeller on kääntänyt kaiken nurinpäin, joka tekee esityksestä myös hyvin viihdyttävän. Tässä isän ympäristö on sekaisin, kun taas hän itse kokee itsensä selväjärkiseksi.

Lippujen tullessa myyntiin lokakuussa 40% niistä myytiin heti. Vedät selvästi yleisöä, Asko!

- Joo, mutta näytelmän teema on niin tärkeä. Uskon todella teeman olevan se houkutteleva tekijä. Olen tietenkin imarreltu, jos yleisö tulee tänne myös nähdäkseen minut Pappan-esityksessä. Mutta taiteellisen prosessin kannalta on tärkeätä keskittyä näytelmään henkilön sijasta. Tosin itsekeskeisyys kuuluu näyttelijän ammattitaitoon, ilman sitä näyttämölle ei ole mitään asiaa. Siellä ei voi seistä pyytelemässä olemustaan anteeksi. Sen yleisö huomaa heti. Näyttämölle täytyy nousta ja vuorosanat lausua itsestäänselvyyksinä, muuten ei ole uskottava. Ja pitää myös olla salaisuus – jotain kerrottavaa.

Mitä toivot yleisön ottavan mukaansa esityksen jälkeen?

- Toivon, että kokemuksesta tulee teatteri-ilta parhaimmillaan, joka käsittelee hyvin haavoittuvaista aihetta, ja joka taiteellisessa muodossa antaa katsojalle mahdollisuuden sen sisäistämiselle. On olemassa paljon tärkeitä teemoja käsitteleviä näytelmiä, mutta jotka eivät kuitenkaan kosketa katsojaa. Tässä kirjailija on todellakin onnistunut koskettamaan. Zeller antaa meidän kohdata muistisairaita koskevat ennakkoluulomme ja haastaa meidät ajattelemaan. Yksi taiteen tehtävistä onkin saada meidät oivaltamaan jotain tärkeätä. Jos yleisö aivan oikeasti saa ymmärryksen ja kuvan siitä, millaista on taistella muistisairauden kanssa, ja kenties pystyy näkemään sellaisesta kärsivät ihmiset uusin silmin, silloin olemme onnistuneet!

 

Teksti: David Lindström (Emma Mether, käännös)

 

LUE LISÄÄ PAPPAN-näytelmästä / OSTA LIPPU 

FACEBOOK EVENT 

Artikeln är ur vår repertoartidning - läs den här

* Nyt om 90% lipuista myyty


 

David Lindström

Jotta voisimme ymmärtää kävijämme paremmin, me ja meidän yhteistyökumppanimme keräämme tietoja vierailustasi evästeiden avulla. Lue lisää.

close